tiistai 16. toukokuuta 2017

Viimeisiä viedään...

Nyt lähtee viimeinen viikko käyntiin. Koti ikävä on suuri, vaikka lähdemme täältä haikein mielin. Kaipaamme Suomea, erilaisia asioita kuten puhdasta vettä suoraan kraanasta, lämmintä vettä suihkusta, saunaa ja suomalaista ruokaa. Sitä on alkanut todella paljon arvostamaan kaikkea mitä omistaa ja mitä on mahdollista saada. Niinhän se menee, että ihmisen on vaikea luopua siitä mitä hänellä jo on..

Afrikassa on alkanut sadekausi ja vettä on satanu nii maa perkeleesti, ettei oikein ole kyetty tekemään mitään. Yhtenä päivän tuli niin paljon vettä että oltaisiin voitu rakentaa lautta ja lähteä ajelehtimaan sillä. Sähköt on ollu vähän väliä poikki jopa kokonaisia päiviä.
Käytiin vesi satees suihkus. 😁
video


Sateista huolimatta vietimme viimeiset työpäivät Kangen koulussa. Koulu oli varsin iso, yhdessä luokassa saattoi olla 200 oppilasta ja tämä vaikeutti suuresti miettimistämme mitä tekisimme nuorten kanssa. Suurista luokista huolimatta saimme vedettyä nuorille muutamia leikkejä.
- Peiliä
- Ihmis solmu
- Pää, olkapää, peppu.
Peiliä😊



Ja sateisimpisina päivinä piirsimme sisätiloissa unelmiamme yhdessä muksujen kanssa. Pääsimme arvioimaan myös oppilaiden piirustuksia.

" Draw your dreams"



Vapaa aikanamme olemme tehneet kaikenlaista. Kävimme ulkona syömässä yhdessä Suzanin kanssa, meillä oli todella hauskaa. Susan kertoi vitsejä ja juttelimme myös meidän paluustamme Suomeen ja siitä kuinka Susan ja Bernard olivat käyneet Suomessa, puhuimme paljon kaikista kulttuuri eroistamme.

Kävimme myöhemmin samassa paikassa Bernardin kanssa. Ruoka oli niin tajuttoman hyvää, että siellä oli pakko käydä toisenkin kerran!😍

Eräänä päivänä Tuukalla tuli idea, että hän haluaisi värjätä tukkansa mustaksi - siispä lähdimme käymään hiukan kaupoilla. Tukan värjäys oli todella mielenkiintoista, väri levitettiin hammasharjan näköisellä kapistuksella ja ylipäätään väri oli hyvin nestemäistä.. 😂
Afrikassa Lillalla lähti uuden uran miettiminen - parturi kampaaja.



Olemme myös suorittaneet viimeisiä opintoja mukaan lukien Portfolion tekeminen, nyt voimme rauhallisin mielin palata Suomeen, ilman minkäänlaista stressiä siitä että valmistutaanko ajallaan.


Vielä loppuun halusimme laittaa pari ruoka kuvaa meidän arkipäiväisistä aterioista..

Ensimmäinen kuva on normaali aamupalamme - lettu on nimeltään chapati ja lisäksi siinä on samosa, mukana on yleensä hilloa ja kyytipojaksi teetä tai kahvia. 
Toisessa kuvassa  on päivällinen sisältäen spagettia, papukastiketta, avocadoa, chichaa (eli pinaatin kaltainen kasvi) ja lisäksi enemmän suomalaistapaista lettua, chapatia.
Kolmannessa kuvassa on iltapalaksi lohkoperunoita, kanaa, mangoa ja salaattia.





Tehnyt: Lilla Ilola

















maanantai 24. huhtikuuta 2017

Pääsiäisloma

Hellohello!

Tosiaan meillä alko loma tossa 7.4. ja loppu 23.4., aika pitkä pääsiäisloma, kun on tottunu suomalaiseen parin päivän lomaan - ei sillä että se ois haitannu mitään ! :D Ensimmäinen viikko meni makoillessa, kun ei oikeen tiedetty et mitä sitä tekis kun ei saada/uskalleta kolmistaan kulkea pitkin kyliä. Päästiin kumminkin Mustafan avulla shoppailemaan ja rannalle, kun pyydettiin. No siinä viikonloppuna todettiinki, että nyt ei oo Tuukalla kaikki ok, kun kuume alko nousemaan aika huikeisiin lukemiin. Päätettiin sit yhdessä tuumin lähteä sairaalaan chekkaa et onko Tuukalla Malaria tai ylipäätään kenelläkään meistä - tulokset oli negatiivisia. Seuraavana päivänä lähettii uudestaa reissuun, kun kuume jatko nousemista ja tällä kertaa tulos oli positiivinen ja Tuukka sai lääkityksen. Essillä ja mulla oli kans ilmeisesti likaisen veden takia tullut pissatulehdus johon saatiin myös lääkitykset. Tällä hetkellä kaikki on taas terveitä!




Heti parantumisen jälkeen alettiinki puhumaan reissusta Ngorongoro safarille, ja yhtäkkii istuttiinkin bussissa joka oli menossa kohti Arushaa. Matka oli todellä pitkä, mutta onneksi maisemat olivat niin kauniita, ettei halunnut päästää silmiään irti.


 Kun pääsimme Arushaan niin siellä oli vastassa meidän Safarin järjestäjä ja hän vei meidät vilkaisemaan hotellia missä asuimme tuon viikonlopun. Nopean visiitin jälkeen lähettiin kiertelemään Arushaa ja kävimme ostelemassa hiukan tuliaisia Suomeen. Kun tuli ilta lähdimme syömään ulos ekaa kertaa koko reissun aikana ja olimme todella onnellisia kuukauden hampurilais ja pizza paaston jälkeen - VIHDOIN saatiin mättöruokaa!!


Lauantaina lähdettiin aikasin aamulla kohti safaria, matka kesti kolmen tunnin verran, mutta sekin sujui rattoisasti kun nukuttiin, katseltiin maisemia ja juteltiin mukavia kuskimme Estommyn kanssa. Pikkuhiljaa alettiin nousemaan vuoria ylöspäin ja näköalat olivat aivan henkeäsalpaavat ja Estommy mieluusti pysähtyi muutamaankin otteeseen, että saimme otettua kuvia.



Vihdoin kolmen tunnin ajelun jälkeen pääsimme Ngorongoro safarin porteille ja olimme ihan intopinkeinä et "jes ton portin toisella puolella me nähään vaikka mitä siistiä"!



Kun pääsimme portin ohitse maisemat muuttu ihan täysin, oli jotenki iha sika jännittävän näköstä! Sademetsä missä kuului paljon erilaisia ääniä, pilvet olivat matallalla ja se toi niin erilaisen tunnelman. Yhtäkkiä pysähdyimme ja näimme alueen mihin olimme menossa. Estommy kertoi, että alue minkä näimme oli tulivuoren lyhistymisen takia syntynyt kraateri kaksi miljoonaa vuotta sitten. Ei oltu uskoa silmiämme, näytti ihan sille et siin ois ollu ihan sika iso maalaus - ei olla ikinä nähty mitään niin kaunista!



Jatkoimme matkaa ja mennyt kauaa kun näimme ensimmäisen eläimen -buffalon. Buffalot oli isoja märehtijöitä, mulkoilivat vain että taas näitä valkosia tuli kuvailemaan meitä. Pian jatkettiin matkaa ja näimme elefantin, ihan aito ja oikea isoilla valkosilla syöksyhampailla.



Matka kohti kraateria oli upea näimme Masai heimoja ja kirahveja ja pikkuhiljaa pääsimme alas vuorilta katsomaan muita eläimiä ja maisemia. 

Kun kraateri oli kierretty lähdimme takaisin Ashuraa kohti, matkalla pysähdyttiin ostamaan Tuukalle masai korvikset ja loppu matka katseltiin taas maisemia. Kun pääsimme perille lähdimme melkein heti syömään kun nälkä alkoi olemaan niin hurja. Olimme hyvin innoissamme siitä, että pääsimme liikkumaan pimeän aikaan kaupungilla, emme ole päässeet pimeällä kulkemaan, koska se on todella vaarallista varkaiden takia.

Koko reissu oli hyvin mieleenpainuva ja sitä on todella kiva muistella myöhemmin, mutta yksi fiilis ylitti aika hyvin kaikki muut - tulimme takaisin kotiin, pääsimme koti porteille ja lähdimme juosten ja huutaen kohti Mustafaa, hyppäsimme hänen kimppuun ja halasimme huolella, ikävä oli ihan jäätävä vaikka olimme vain viikonlopun poissa. Mitenhä me selvitään ilman Mustafaa, kun tullaan takas Suomeen.














Työssäoppimisen suorittaminen

Heippa !
Tänään päätimme kirjoittaa monikulttuurillisuudesta ja sosiaalisesta vahvistamisesta jotka näkyvät täällä.

Työympäristömme on vaihteleva koska työskentelemme monissa eri koulussa. Samankaltaisuuksia löytyy kuitenkin joka koulusta, kaikilla on oma kasvimaa missä kasvatetaan yleensä sitruuna puita, chicha (pinaatin tyylinen kasvi), chilii ja casavaa ja paljon muuta. Heillä on myös todella suuret jalkapallo kentät ja luokat ovat eri rakennuksissa, joita on pitkin koulun pihaa.

Jokaisessa koulussa on helposti yli 500 oppilasta ja yleensä luokat ovat 1lk. - 7lk., eli ikähaarukka on kuudesta kolmeentoista vuoteen. Tyttöjä ja poikia on suunnilleen saman verran, huomattavia eroja ei näy.

Ryhmät toimivat kaikkialla niin, että vanhemmat opiskelijat ohjaavat ja auttavat nuorempia, nuoret kunnioittavat todella paljon vanhempia ihmisiä. Nuorien ryhmädynamiikka toimii aina todella hienosti, kaikki auttavat toisiaan ja kannustavat kaikkia. Jos ryhmässä on joku joka ymmärtää englantia paremmin kuin muut, hän tulkkaa muille mitä olemme heille kertoneet. Myöskään kiukuttelu ei tule kuuloonkaan jos ei pidä jostain asiasta, vaan kaikki tehdään niin kuin on sanottu. Aikuiset, varsinkin opettajat nähdään hyvin vaikutusvaltaisina ja arvostettuina. Paikalliset kokevat vapaaehtoistyön erittäin tärkeänä ja ottavat sen avosylin vastaan. Vapaaehtoistyöntekijät saavat toteuttaa vapaasti omaa ohjelmaansa järjestön alla siitä huolimatta, että opettajat ovat erittäin vaikutusvaltaisessa asemassa.

Olemme työskennelleet vain yhdessä koulussa missä oli kehitysvammaisille tarkoitettu ryhmä. Ryhmässä on n. 30 henkeä, lisäksi erityisnuorten ikäharuukka on hyvin suuri ja kaikkilla on hyvin eritasoiset kehitysvammat, joten opettaminen on huomattavasti vaikeampaa. Ryhmän opettaja kertoi, että koulun käynti on heille enemmän lastentarhan tyylinen kuin koulu. Kyseisen ryhmän kanssa toimiminen oli paljon kokeellisempaa, mutta yritimme pitää heille samoja leikkej kin muillekkin esim. pää, olkapää, peppu ja kuka pelkää leijonaa.

Koska työskentelemme 4H yhdistyksessä tuemme samoja arvoja ja toimimme niiden mukaisesti. Arvoihin kuuluu mm. solidaarisuus ja yhdenvertaisuus.

Joka ohjaustuokion jälkeen huomaamme mitkä asiat toimivat ja mitkä eivät, jonka pohjalta kehitämme seuraavaa ohjauskertaamme. Välillä ohjaustuokioiden pitäminen on hyvin hankalaa, kun kielimuuri on niin suuri - myöskään kaikki opettajat eivät osaa englantia kunnolla. Saatamme kertoa opettajalle mitä aiomme tehdä ja pyydämme häntä tulkkaamaan jolloin väärinkäsityksiä löytyykin yllättävän paljon ja sitten leikimme vain sen mukaan - tärkeintä on se että lapsilla on hauskaa.

Pidämme noin tunnin mittaisia liikunnallisia leikkitokioita, tavoitteenamme on motivoida heitä kolun käyntiin ja kehittää tasa-arvoista yhteistyötä nuorten kesken, mm. sekoittamalla tyttö - poika ryhmiä.
Olemme huomanneet, että muksut pitävät eniten laulu -ja tanssileikeistä, he ovat myös hyvin kilpailuhenkisiä. Eli kaikki leikit ja pelit missä he saavat joko kilpailla keskenään tai tanssia niin he ovat todella onnellisia. Voimme myös leikkiä samoja leikkejä useampaankin otteeseen eivätkä he kyllästy vaan innostuvat entistä enemmän.

Leikit joita olemme leikkineet ...
- pää, olkapää peppu (englanniksi ja suomeksi)
- pingviini
- peili
- kuka pelkää leijonaa
- piirtäminen (my dreams..)
- seuraa johtajaa
- jalkapallo
- Englannin kieliset tunnit
- aaluette
- tervapata




Eroja Suomen ja Tansanian välillä.

~ Paikallisten arvot eivät juurikaan eroa omistamme, mm. työn, koulutuksen, ihmissuhteiden, ympäristöarvojen tukeminen nähdään yhtä tärkeänä, kuin Suomessa, mutta toteutus tehdään hiukan eri tavalla

~  Meidän arvoihimme sisältyy miesten ja naisten tasa-arvoisuus, toisinkuin Tansaniassa miehet ovat korkea arvoisimpia kuin naiset. esim. pukeutuminen

~ Suomessa pyritään että leikit ja pelit eivät olisi kauhean kilpailu henkisiä missä on vain yksi voittaja. pyritään enemmän joukkopeleihin ja usehin voittajiin, Hyvän mielen pelejä. Toisin tansaniassa taas nimen omaan pidettään paljon kilpailuista joissa on yksi voittaja ja voittajaa yistetään paljon. Tästä johtuen heillä on kova kilpailu vietti.

~ Yli ystävällisyys Tansaniassa ja Suomessa taas ihmisten välttely/ei hymyillä.

~ Kodinkoneet  eivät ole itsestään selvyys joka taloudessa, toisin kuin Suomessa. Ruoka tehdään usein avotulella.

~ Ruoka ja vaatteet ostetaan usein katumarkkinoilta. Muutamia ruokka kauppoja löytyy.

~ Homous on sairaus Tansaniassa toisin kuin Suomessa homot saavat mennä naimisiin.

~ Suomessa kaupustelu on kielletty, Tansaniassa se on arkipäivää.

~ Tansaniassa ihmiset innostuvat valtavasti nähdessään valkoisen ihmisen, toisin kuin Suomessa toisen väriset ihmiset eivät herätä huomiota.

~ Suomessa hygienia tasoja tarkkaillaan jatkuvasti ja se on tarkasti säännösteltyä, toisin kuin Tansaniassa. Esim. täällä saatetaan myydä suojaamattomia elintarvikkeita kaduilla pölyn ja saasteen keskellä. Myös eläinperäiset tuottee kuten liha tai maitotuotteet säilytetään lämpimässä suojaamattomina esim. hyönteisiltä.

~ Tansaniassa naisilla ei ole oikeuksia samalla tavalla kuin Suomessa. Esim. Naisien täytyy pukeutua niin että polvet ja olkapäät ovat peitettynä.

~ Paikallinen kulttuuri perustuu kahden pääuskonnon, kristinuskon ja muslim uskonnon ja heimokulttuurien ympärille. Ateisteja pidetään ylimielisinä narsisteina.

~ Sisätiloissa ei vietetä samanlailla aikaa kuin Suomessa.

~ Tansaniassa nuoret syrjäytyvät pääsääntöisesti köyhyyden ja työttömyyden takia, myös päihteet ovat osana syrjäytymistä, vaikka syyt ovat käytänössä samat kin Suomessa, niin täällä tuki on erilaista, mahdollisesti jopa olematonta.

... ja vieläkin löytyisi eroja jos oikein paneutuisi miettimään :D

Tehnyt :Lilleropallero

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Jambo!

Ollaan oltu Tanzanian Tangassa jo melkein kuukauden päivät ja aika täällä kulkee huolettoman hitaasti, varsinkin näin pääsiäislomien alettua ei ole kiire mihinkään eikä stressin häivää, kuten paikalliset sanoo "hakuna matata!" :D

Ollaan tosiaan tehty töitä jo lähes kaksi viikkoa ennen lomia paikallisissa kouluissa ja päällimmäisinä kysymyksinä on pyörinyt vieläkin yhteisen kielen sekä aikataulujen löytäminen. Ollaan saatu erittäin vapaasti toteuttaa omaa työtä siitä huolimatta etteivät paikalliset ole oikein ymmärtäneet nuoriso-ohjaajan ja opettajan eroa. Ollaan päästy soveltamaan ihan huolella omaa osaamista paikalliseen ympäristöön tiettyjen havaintojen pohjalta. Huomattiin mm. että vaikkei yhteistä puhekieltä löytyisikään, niin kehon kielellä pääsee yllättävän pitkälle. Nuoret toistavat kaiken perässä mitä me teemme joten esim. laululeikit toimivat 100% varmasti ja mm. "Head and shoulders, knees and toes"  sekä muiden vastaavien leikkien avulla voi opettaa nuorille muutamia perussanoja englantia :)

Asutaan tosiaan 4H:n asuntolassa lähellä Kangen kylää. Asuntola on mukava pieni hostelli jossa meistä pitää huolta luotettava ja erittäin mukava henkilökunta. Tämä leppoisa joukko koostuu Tansaninan 4H:n järjetäjistä Mr. Bernardista ja Madem Suzanista, keittiössä työskentelevistä 3-4 henkilöstä joista erittäin tutuiksi on tullut varsinkin koko keittiötä ylläpitävä mama ja mitä ystävällisimmästä keittiöapulaisesta Elisabethista. Meille on kuitenkin kaikkein tärkeimmäksi ja läheisimmäksi muodostunut Mr. Mustafa joka pitää huolta että meidän pieninkin toive toteutuu <3
Hän on aina avuliaana kuskaamassa meitä joka paikkaan niin koulujen välillä kuin rannalle tai tarvittaessa kauppaan. Mustafa myös opettaa meille vähän väliä muutaman sanan tai lauseen swahilia ja kertoo paikallisesta kulttuurista parhaansa mukaan. Ollaankin jaettu hänen kanssaan monta iltaa keskustellen Suomen ja Tanzanian eroista, niin poliittisessa kuin kulttuurillisessa mielessä. Mustafasta on näin muodostunut meille paras ystävä, hänen kanssaan voimme jakaa niin ilot kuin surut, murheet ja huolet sekä kiperimmät kysymykset :) Asuntolassa vartioi öisin myös kaksi vanhempaa miestä kyliltä pitämässä huolta ettei kukaan pääse yllättämään meitä keskellä yötä.

Kaikki täällä on erittäin ystävällisiä ja se kuuluu osaksi paikallista kulttuuria. Aamulla tervehditään melkein kädestä päivää ja joka kerta kun tavataan kysytään "habari?" eli "mitä kuuluu?" johon kuuluu vastata "nzuri!" eli "hyvää". Vaikka edellisestä tapaamisesta ei olisi kuin tunti vaihdetaan samat kuulumiset ja varmistetaan että kaikki on hyvin. Tämä on huvittanut ja toisinaan myös jopa ärsyttänyt meitä suomalaisina, kun ei olla totuttu olemaan näin yli ystävällisiä. Paikalliset huomaa samantien jos jokin ei ole kunnossa, ja siihen puututaan samantien.. täällä ei jätetä asioita kaivelemaan vaan kysytään suoraan miten asia on, joka on meille suomalaisina jälleen aivan uutta. Paikalliseen kulttuuriin pääsee kuitenkin yllättävän nopeasti sisään kun oppii muutaman sanan swahilia kuten perus tervehdykset ja kuulumisen vaihdot. Jatkuva hymyileminen sekä auringon paiste nostattaa kummasti myös omaa mielialaa :)

Uskonto täällä on erittäin suuressa osassa kulttuuria, sunnuntaisin kirkkoon pitää mennä heti aamusta jopa puoltatuntia aikaisemmin jos aikoo ehtiä istumapaikoille. Kirkot on niin täynnä että osa joutuu kuuntelemaan puheita rakennuksen ulkopuolelta. Uskonnot ja niiden tuoma avoimuus näkyy myös sattuman varaisissa kohtaamisissa, sillä kun tapaa uuden ihmisen saattaa ensimmäinen kysymys olla "oletko kristitty, muslimi vai kuulutko johonkin heimoon?" Esim. minulta (Tuukalta) on kysytty useampaan otteeseen että kuulunko paikalliseen maasai heimoon isojen venytettyjen korvareikien takia. Paikalliset saattavat olla erittäin ihmeissään kun vastaa ettei kuulu uskontoon tai heimoon sekä ettei suomessa ole heimoja ollenkaan. Myös ajatus siitä ettei suomessa ole leijonia, apinoita tai esim. malariaa on kummaksuttava.

Hauskinta oli keskustella avoimesti seksuaalisista kulttuurieroista muutaman meitä hiukan vanhemman nuoren kanssa, sillä täällä seksuaalisuus ja seksi on tabu ja pidettävä erittäin salassa.
Monet nuoret pitivät mm. homoseksuaalisuutta syntinä ja edes mies ja nainen eivät voi osoittaa tunteitaan julkisesti. Seksi kuulemma tapahtuu usein vasta yön pimeinä tunteina kun valot on kiinni, näin paikalliset arvostavat toistensa yksityisyyttä ja siveellisyyttä. Muutama nuori kertoi myös lääkärin sanoneen masturboinnin olevan vaarallista miehille. Naisille se on täysin sallittua mutta mies saattaa tuota siveettömyyttä harrastaessaan omat sukuelimensä kuulemma vaaraan. Ihmiset ovat tietenkin myös täällä erilaisia keskenään kuten kaikkialla maailmassa, eivätkä kaikki usko samoihin arvoihin tai asioihin.

Päihde kulttuureista ei olla kuultu paljoakaan, mutta oman käsityksen mukaan nuoret juhlivat yllättävän vähän päihteiden kanssa toisin kuin Suomessa. Täällä huumausaineet ovat samalla tavalla laittomia kuten Suomessa ja päihdeongelmaisia katsotaan erittäin paheksuvasti. Alkoholia saatetaan nauttia silloin tällöin muutaman oluen verran, mutta silloinkin tapahtuma on pikemminkin sosiaalinen kuin päihtymyksen hakuinen. Tämä on käsitys joka on jäänyt käteen mutta toki voidaan olla väärässäkin asian suhteen. Paikalliset tekevät kasvatuksellista päihdetyötä mutta erittäin vähän ja siitä ei ole juurikaan puhetta.

Paikalliset nuoret opiskelevat täällä ahkerasti ja tekevät kaikkensa oppiakseen lisää, niin nuoret kuin vanhemmatkin oppilaat, kaikki ovat erittäin motivoituneita opiskelemaan aina vaan yhä enemmän ja kun kyselee tulevaisuuden suunnitelmista tuleekin monelta vastaukseksi opettaja tai lääkäri, johon ikävä kyllä pääsee vain murto-osasta osa..  on kuitenkin lohduttavaa nähdä että suurella osalla nuorista menee tosi hyvin ja paikalliset vaikuttavat erittäin onnellisilta köyhyydestä huolimatta.

Päällimmäisenä ajatuksena täällä töitä tehdessä on ollut kuitenkin että niin paljon kuin eurooppalaiset ovatkin saaneet täällä kehitystyötä aikaan ja vaikka vielä on paljon tehtävänä, voitaisiin mekin ehkä ottaa opiksi jotain näiltä huolettomilta maailmankansalaisilta jotka tekevät niin paljon ja osaavat nauttia niin pienestä, ovat jatkuvasti toisilleen ystävällisiä eivätkä ikinä valita turhasta..

torstai 30. maaliskuuta 2017

Kaksi viikkoa takana:D

Nyt ollaan tutustuttu huolella viiteen eri kouluun. Työskennelty vasta kylläkin kahdessa koulussa. Ollaan opetettu englantia, liikuntaa ja erinlaisia laululeikkejä. Päivät eivät ole kauhean pitkiä, mutta tuntuvat silti raskailta, koska ei ole yhteistä kieltä ja kaikki pitää opettaa elekielellä ja vähällä englannilla.


                                           video
video

Hauskaa on ollut. Ollaan nyt tutustuttu kunnolla meidän naapureihin jotka asuvat samassa asuntolassa kansamme. He opiskelevat opettajiksi ja ovat todella mukavaa seuraa. Keskustelemmalla heidän kanssaan olemme huomaanneet todella paljon kulttuuri eroja ja tavallaan olemme onnellisia, että olemme suomalaisia.😌


Ollaan uitu paljon ja illat hengailtu naapureitenkaa. Ruoka on sika hyvää ja ollaan sovittu jo että päästään tekee meille suomalaista ruokaa. 😄 Eilen tavattiin pari suomalaista, ruotsalaista ja norjalaista Kisosoran  koululla. Oli todella upeeta puhua jälleen suomea ja jakaa kokomuksia heidän kanssa. Toivottavasti näemme heitä viellä.  Viikonloppuna juhlimme Tuukan ja Essin syntymäpäiviä.😉😁

Tekstiä tulossa lisää viikon sisällä 😉

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Täällää ollaan!!! :D

Matkamme alko lennolla Afrikkaan. Ensimmäinen lento Helsinki - Amsterdam kesti noin 2 tuntia ja olimme noin klo.10 aamusta ja vaihtoaikaa oli noin tunti. Kuitenkin jotenkin hassusti meinasimme myöhästyä Amsterdam - Dar es Salaam lennolta, koska etsimme ruokaa😂😂 Toinen lento kesti noin 12 tuntia ja oli todella pitkä veteistä istua koko tuota aikaa. Dar es Salaamin päästessä tuntui kuin olisi astunut kasvihuoneeseen. Niin kuuma ja kostean painava ilma. Jonotimme jonkun tovin että saimme viisumit ja vaihdoimme rahaa. Meitä tuliltiin hakemaan autolla ja autolla matkasimme vajaan tunnin hostellille jossa yövyimme ekan yön.




Seuraavana päivänä (16.3) aamupalan jälkeen lähdimme läheiselle ostoskeskselle shoppailee.😊 Klo. 12 Lähti bussi Tangaan ja siellä istuimme katsellen maisemia noin 7 tuntia. Tangaan päästessämme oli jo pimeää ja kello oli 19. Söimme ja siirryimme suoraan nukkumaan 4H keskuksen asuntolaan.


Perjantai 17.3 Meillä oli priiffaus 4H toimintaan ja Tanzaniaan. Tutustuimme paremmin myös ketä 4H keskuksessa on. Iltapäivästä kävimme keskustassa.


Lauantaina 18.3 Päästiinkin käymään Intian valtameressä uimassa ja siellä vietimmekin melkein koko päivän. koti matkalla poikkesimme ottaa vähän sipsiä ja netti liittymän kuntoon.

Sunnuntaina 19.3 Heti herättyä lähettin kirkkoon parhaimmat päällä ja sinne tullessa oltiin vähän jo myöhäs mutta tämä ei hatainnu. Kirkon ja aamupalan jälkeen lähettin Amboni caves elikkäs lepakko luolaan ja se oli upea!! Näimme myös apinoita😂 iltapäivällä meille tuli 4H oma akropatia ryhmä esiintymään ja he todella osasivat vaikka ja mitä 😄 Pääsimme itsekkin tanssimaan heidänkaa ja saimme heistä ystäviä joita voimme myöhemin tavata ja he opettaa meille tanssia ja temppuja.😍

 

Fiilikset tällä hetkellä on tosi hyvä ja odotamme innolla lisää uutta. Olemme opetelleen Swahilia ja heidän tapoja. Kaikki ovat todella ystävillisiä ja puheliaita. Koko ajan on yli 30 astetta lämmintä ja hikeä pukkaa väkisinkin vaikkei mitään tekis.😂